Kuvatarina: Hukkamailla - osa 1: Kuolema karkaa rikospaikalta

Hukkamailla

Osa 1: Kuolema karkaa rikospaikalta

____________________________________

Harold: "Mikä ilma!"

Harold: "Syksy! Lehdet ja sammal ja kaikki värit! Katso, Alice!"

Alice: "Ei sinun silti tarvitse niissä kieriä, Harry."

Harold: "Mitä tarkoitat? Eikö niissä kuulu kieriä?"

Alice: "Siitä voidaan olla montaa mieltä. Ehtisimmekö kerrankin kauppaan ennen kuin se 

menee kiinni?"

 Harold: "Hyvä on, hyvä on.. senkin ilonpilaaja. Ei hätää, tykkään sinusta silti. "

Alice: "Vai ilonpilaaja.. Kaikkea kanssa. Kurjempaa olisi viettää taas ilta ilman teetä."

 Harold: "Puhut asiaa, neiti hyvä. Miksen minä voi olla meistä se käytännöllinen?
Vaikuttaisin paljon fiksummalta. "

Alice: "Tjaa.. sitten et kyllä olisi enää Harry. Olisit joku toinen, vähemmän hajamielinen 

ja enemmän tylsä."

Harold, punastuen: "No, se.. niin kai sitten."

Harold: "Mutta, niin, emmekö menisi jo?"

Harold: "Hunaja on nimittäin myös lopussa."

Harold: "Mainitsinko muuten koskaan eräästä ystävästäni, joka kasvattaa hunajaa? Se, jolla 

on iso, suden näköinen koira?"

Alice, naurahtaen: "Et ole tainnut. Ala kertoa, niin saamme jutun juurta kaupalle asti."

___________________________________

_______________________________________

Elämäni oli täydellistä. 

En tunne jalkojani. En tiedä missä olen, enkä tiedä missä minun pitäisi olla.

Jokin humisee ilmassa ja päässäni vasaroi periksiantamaton päänsärky.

 Näinkö tämä kaikki päättyy?

En ole valmis. Täällä on niin kirkasta, Harry. Kaikki alkaa sumentua.

Kuin päälläni olisi raskas verho. En voi liikauttaa jäsentäkään.

Elämäni oli täydellistä. Nyt on vain tämä helvetillinen, loppumaton 

epämääräisyys, josta ei ole tietä ulos.

__________________________________

EKG-laite piipittää hiljaa taustalla. Sairaalan ilmastointi humisee vaimeasti.

Sairaalan työntekijät puhuvat hiljaa keskenään käytävällä.

                                              "En ole koskaan nähnyt mitään tällaista.."

"Nämä ovat todella harvinaisia tapauksia, Lettie."

"Onko sitä kaaharia saatu kiinni vielä?"

"En tiedä... kai siitä olisi meille kerrottu."

"Kaikesta huolimatta hän on onnekas. Kooma on pieni hinta sellaisesta törmäyksestä."

"Niin, kooma ja selkäydinvamma. Oletko jo soittanut hänen omaisilleen?"

"Ei hänellä ole ketään muuta kuin tuo mies. Kysyin monesti ja tarkistin sieltä sun täältä, mutta

 jälkiä perheestä ei löydy."

"Kuinka kamalaa.."

"Vain pikkuveli oli rekisterissä, mutta hän asuu ulkomailla. Lettie, minusta tuntuu ettei 

tuosta naisesta välitä kukaan muu kuin hänen miehensä. Eipä siinä, onhan hänkin varsin 

erikoinen tapaus."

"Mutta rouva ylilääkäri! Ettekö olisi kiltimpi ajatuksissanne."

 "Älä viitsi olla naiivi, Lettie. Minä olen nähnyt kaikenlaista tässä sairaalassa, mutta noin yksinäistä koomapotilasta en vielä koskaan. Sano minun sanoneen, mitä tahansa voi vielä tapahtua."

Harold, kuiskaten: "Me selviämme tästä, Alice. Näet vielä. Olet vahvempi kuin 

he kuvittelevat. "

"Mutta rouva, häneen törmäsi auto. Ei kai siinä ole mitään arvailun varaa.."

 "Hah! Varmaa on vain se, ettei tuo nainen enää kävele elämänsä aikana."

___________________________________________

 Ja näin on Hukkamailla pyörähtänyt käyntiin.

Sayonara, nähdään seuraavassa osassa!

Aloittamisen miettimistä

Konnichiwa. Outoa olla täällä taas, vaan minkäs näille päähänpistoille mahtaa. Kuten jotkut teistä ovat varmasti jo huomanneet, olen kustomoinut Alicen ja Harryn uudelleen ja nyt pallopäät näyttävät vähän enemmän itseltään.

Kuvien postaamisen tuoksinnassa luin sitten vanhoja postauksia uudelleen, eikä tässä nyt sitten tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Päätin kuitenkin ottaa asian naurun kautta ja editoida samalla pahimpia itkunauruäxdee-asioita pois sieltä.

Eipä siinä, tuumin tuossa pari tuntia sitten sängyssä maatessani (samalla matikankokeesta myöhästyessäni), etteivät kolmen vuoden takaiset valokuvaustaitoni ole tehneet Ensimmäisen Saagan tarinalle kunniaa. Tein radikaalin päätöksen.

Jotkut teistä ovat kenties seuranneet kuvatarinaa blogin alusta asti (mitä epäilen, sillä materiaali oli alussa suoraan sanottuna avutonta), ja mikäli olette, kiitän teitä siitä. Nyt tahdon kuitenkin tuoda tämän tarinan teille uudelleen, sellaisena kuin minä sen näin.

Toivottavasti tämä idea ottaa kantaakseen. Nähdään lähiaikoina uudistuneen kuvatarinan merkeissä! Sayonara!

Doll Customizing - Alice and Harry Repainted

BEFORE REPAINT

___

AFTER REPAINT

Alice

What was done:

 haircut, chip repaint, freckles added, lip repaint, eyebrow repaint, eyelash repaint

Harry

What was done: 

hairstyle, eyebrow repaint, chip repaint, eye makeup repaint, rosacea added

Sayonara!

Konnichiwa. On varmaan helppo arvata, mistä tässä postauksessa on kyse. Olen nyt täten lopettamassa nukkeblogini, mutta sitä ennen on muutama asia jonka haluan sanoa.

KIITOS 43 lukijalle!
KIITOS kaikille nukkebloggaajille!
KIITOS sinulle, joka nyt luet tätä.

Nuket olivat iso osa elämääni jonkin aikaa ja ovat edelleen minulle rakkaita. Nukkeilu oli tapa ilmaista itseäni. Nyt olen löytänyt muita tapoja ilmaista itseäni; kirjoitan kirjaa ja vaikka mitä muutakin projektia on vireillä.. c:

JÄTÄNKÖ BLOGIN TÄNNE TEIDÄN LUETTAVAKSENNE VAI POISTANKO SEN?            Ilmaise mielipiteesi kommenttiboksissa. (;

Ja nyt on aika sanoa viimeisen kerran..

SAYONARA!



PS: Seikkailuni jatkuvat täällä !

Lopettamisen miettimistä

Konnichiwa. Otsikosta varmaan selviääkin, mistä tässä postauksessa on kyse. Olen siis viime aikoina miettinyt nukkeblogin lopettamista, joka varmasti näkyy postaustahdista. Olen miettinyt lopettamista seuraavista syistä:

1) Mulla ei ole nukkejen kuvaamiseen ispiraatiota omasta mielestäni tarpeeksi usein
2) En postaa mielestäni tarpeeksi usein
3) En ole varma, kiinnostaako tämän blogin sisältö ketään (kommentteja ei juuri ole vaikka lukijoita on, joten en ole varma että lukevatko edes seuraajani mitään näistä :D )

Mulla on kuitenkin syitä miksi mä en haluaisi lopettaa:
1)Kesä on tulossa, ja silloin intoa kuvaamiseen löytyy yleensä eniten.
2)Saagat ovat sellainen asia jotka haluaisin saattaa loppuun, mutta se vaatisi uusien nukkien ostamista enkä ole siitä vielä varma.
3)Cosplayjuttujahan mä olen tänne päivitellyt myös ja niistä on mun tietääkseni tykätty.
4) Nukkejen kuvaaminen on sellainen asia jolla voin toteuttaa itseäni ja visuaalisia näkemyksiäni

Toistaiseksi en ole siis lopettamassa, mutta haluaisin tosiaan mielipiteitä ja neuvoja, kiinnostaako teitä tämä blogi enää? c:

Seuraavaan, toivottavasti pikaiseen postaukseen. 

Sayonara!

2 vuotta täynnä!

Konnichiwa. Ensimmäisenä haluan sanoa teille kaikille 43 lukijalleni, KIITOS! ♥
4. Helmikuuta 2014 Dolls Online täytti nimittäin kaksi vuotta, joka on uskomaton määrä aikaa. Tuntuu kuin blogin aloittamisesta olisi vuosikymmeniä, koska niin paljon on ehtinyt tapahtua. Ja ansio on Teidän, hyvät lukijat, sillä ilman kommenttejanne ja postauksia omissa blogeissanne en olisi päässyt tänne asti.

Olette tosin varmasti huomannut, että postaustahti on hiljentynyt melkoisesti. Tähän suurin syypää on koulu, kuten voitte arvata, mutta myös se että kirjoitan parhaillaan erästä kauan vireillä ollutta projektia, kirjaa nimittäin. ^^
Postaan silti aina kun inspiraatio iskee, eli juuri silloin kun pitääkin.

Syntymäpäivistä puheen ollen, Alice täytti 21. tammikuuta 23 vuotta! Se tarkoittaa, että neiti on asustellut täällä jo yli kaksi vuotta.
Omat synttärinikin olivat ja menivät, mutta mainittakoon nyt se että täytin 15 vuotta ja sain syntymäpäivälahjaksi uuden kameran, jota olin pitkään kaavaillutkin.

Kaiken tämän sepustuksen jälkeen, siirtykäämme katsomaan miten Alice ja Harry juhlivat neitosen syntymäpäiviä. Tanoshimu, kudasai. (=Nauttikaa, olkaa hyvä. Joku joskus kysyi mitä se ainainen 'tanoshimu' tarkoittaa :D ) Juhlan kunniaksi Alicella on yllään stock-asu, joka sopii edelleen vaikkakin hieman tiukasti. ^^

Musiikki tällä kertaa studio Ghiblin mestariteoksesta Kätkijät. 

Ajattelin tehdä elokuvan tyyliin shootin kesällä.. (:

__________________________________________

____________________________

Loppuun haluaisin mainita vielä muutamia faktoja;

- Kaikki nämä korut (lukuunottamatta Alicen ja Harryn vihkikoruja) ja monet muutkin propeistani ovat ystäväni Larryn tekemiä ja lahjoittamia. Kiitokset ja kreditit hänelle siis! ♥

Siinä tämänkertainen postaus, laittakaa toki kommenttia! ^^

Saoyonara!