Konnichiwa. Outoa olla täällä taas, vaan minkäs näille päähänpistoille mahtaa. Kuten jotkut teistä ovat varmasti jo huomanneet, olen kustomoinut Alicen ja Harryn uudelleen ja nyt pallopäät näyttävät vähän enemmän itseltään.
Kuvien postaamisen tuoksinnassa luin sitten vanhoja postauksia uudelleen, eikä tässä nyt sitten tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Päätin kuitenkin ottaa asian naurun kautta ja editoida samalla pahimpia itkunauruäxdee-asioita pois sieltä.
Eipä siinä, tuumin tuossa pari tuntia sitten sängyssä maatessani (samalla matikankokeesta myöhästyessäni), etteivät kolmen vuoden takaiset valokuvaustaitoni ole tehneet Ensimmäisen Saagan tarinalle kunniaa. Tein radikaalin päätöksen.
Jotkut teistä ovat kenties seuranneet kuvatarinaa blogin alusta asti (mitä epäilen, sillä materiaali oli alussa suoraan sanottuna avutonta), ja mikäli olette, kiitän teitä siitä. Nyt tahdon kuitenkin tuoda tämän tarinan teille uudelleen, sellaisena kuin minä sen näin.
Toivottavasti tämä idea ottaa kantaakseen. Nähdään lähiaikoina uudistuneen kuvatarinan merkeissä! Sayonara!
Konnichiwa. On varmaan helppo arvata, mistä tässä postauksessa on kyse. Olen nyt täten lopettamassa nukkeblogini, mutta sitä ennen on muutama asia jonka haluan sanoa.
KIITOS 43 lukijalle!
KIITOS kaikille nukkebloggaajille!
KIITOS sinulle, joka nyt luet tätä.
Nuket olivat iso osa elämääni jonkin aikaa ja ovat edelleen minulle rakkaita. Nukkeilu oli tapa ilmaista itseäni. Nyt olen löytänyt muita tapoja ilmaista itseäni; kirjoitan kirjaa ja vaikka mitä muutakin projektia on vireillä.. c:
Konnichiwa. Otsikosta varmaan selviääkin, mistä tässä postauksessa on kyse. Olen siis viime aikoina miettinyt nukkeblogin lopettamista, joka varmasti näkyy postaustahdista. Olen miettinyt lopettamista seuraavista syistä:
1) Mulla ei ole nukkejen kuvaamiseen ispiraatiota omasta mielestäni tarpeeksi usein
2) En postaa mielestäni tarpeeksi usein
3) En ole varma, kiinnostaako tämän blogin sisältö ketään (kommentteja ei juuri ole vaikka lukijoita on, joten en ole varma että lukevatko edes seuraajani mitään näistä :D )
Mulla on kuitenkin syitä miksi mä en haluaisi lopettaa:
1)Kesä on tulossa, ja silloin intoa kuvaamiseen löytyy yleensä eniten.
2)Saagat ovat sellainen asia jotka haluaisin saattaa loppuun, mutta se vaatisi uusien nukkien ostamista enkä ole siitä vielä varma.
3)Cosplayjuttujahan mä olen tänne päivitellyt myös ja niistä on mun tietääkseni tykätty.
4) Nukkejen kuvaaminen on sellainen asia jolla voin toteuttaa itseäni ja visuaalisia näkemyksiäni
Toistaiseksi en ole siis lopettamassa, mutta haluaisin tosiaan mielipiteitä ja neuvoja, kiinnostaako teitä tämä blogi enää? c:
Konnichiwa. Ensimmäisenä haluan sanoa teille kaikille 43 lukijalleni, KIITOS! ♥
4. Helmikuuta 2014 Dolls Online täytti nimittäin kaksi vuotta, joka on uskomaton määrä aikaa. Tuntuu kuin blogin aloittamisesta olisi vuosikymmeniä, koska niin paljon on ehtinyt tapahtua. Ja ansio on Teidän, hyvät lukijat, sillä ilman kommenttejanne ja postauksia omissa blogeissanne en olisi päässyt tänne asti.
Olette tosin varmasti huomannut, että postaustahti on hiljentynyt melkoisesti. Tähän suurin syypää on koulu, kuten voitte arvata, mutta myös se että kirjoitan parhaillaan erästä kauan vireillä ollutta projektia, kirjaa nimittäin. ^^
Postaan silti aina kun inspiraatio iskee, eli juuri silloin kun pitääkin.
Syntymäpäivistä puheen ollen, Alice täytti 21. tammikuuta 23 vuotta! Se tarkoittaa, että neiti on asustellut täällä jo yli kaksi vuotta.
Omat synttärinikin olivat ja menivät, mutta mainittakoon nyt se että täytin 15 vuotta ja sain syntymäpäivälahjaksi uuden kameran, jota olin pitkään kaavaillutkin.
Kaiken tämän sepustuksen jälkeen, siirtykäämme katsomaan miten Alice ja Harry juhlivat neitosen syntymäpäiviä. Tanoshimu, kudasai. (=Nauttikaa, olkaa hyvä. Joku joskus kysyi mitä se ainainen 'tanoshimu' tarkoittaa :D ) Juhlan kunniaksi Alicella on yllään stock-asu, joka sopii edelleen vaikkakin hieman tiukasti. ^^
Musiikki tällä kertaa studio Ghiblin mestariteoksesta Kätkijät.
Ajattelin tehdä elokuvan tyyliin shootin kesällä.. (:
__________________________________________
____________________________
Loppuun haluaisin mainita vielä muutamia faktoja;
- Kaikki nämä korut (lukuunottamatta Alicen ja Harryn vihkikoruja) ja monet muutkin propeistani ovat ystäväni Larryn tekemiä ja lahjoittamia. Kiitokset ja kreditit hänelle siis! ♥
Siinä tämänkertainen postaus, laittakaa toki kommenttia! ^^
Mä toivon että teidän joulunne oli yhtä mahtava kuin mullakin, ja toivon myöskin että uusivuosi sujuu.. Selvänä, niin sanottakoon. ow< (VODKA)
Krhm. Eli, tänään on siis luvassa eräälle kaverilleni (Takumi-kun I'm talking about you) lupaama kuvatarina, joka perustuu Ai Yazawan Nana-mangassa esiintyviin hahmoihin, Takumi Ichinoseen ja Reira Serizawaan, ja heidän historiaansa. Tarina on tekstitetty englanniksi, se tuntui jollain tapaa luontevammalta, sillä luin Nanaa alun perin englanninkielisenä. ^^
Ja pieni DISCLAIMER tämä ei siis liity mitenkään juuri päättyneeseen Ensimmäiseen Saagaan tai muihinkaan tämän blogin varsinaisiin tarinoihin.^^
Other than that,
Tanoshimu. ^^
______________________________________________
Oneshot - Blue Rose
Siitä tunnelmanluojaa. c;
.. How did it get like this?
How did I end up alone in here..
It doesn't feel good.
"Thank you", I'd say and kiss his cheek like I always had.
"Why do you keep doing that? It's not like I'm your boyfriend.."
"I'm used to it. Everyone used to kiss me when I was little."
That is how things were before he fell in love with his work..
Maybe he never understood it..
That even though I am his princess..
.. I would always crave for more.
But it's too late for thinking about such things. He's a famous composer..
And I'm her. His princess. The vocalist, the role model.
___________
"Reira, we're on."
"Reira?"
Love is love. I don't think it matters as far as I care about him,
whether as a boyfriend or a brother.
"I'm coming, I'm coming.."
I'guess I'll always be his princess. Because I love him.
______________________________________________
Kiitos paljon kaikille jotka lukivat tänne asti, ja pahoittelut teille jotka ette lue Nanaa. Mun itseni on vaikea sanoa, saako tarinasta mitään selkoa jos ei tunne hahmoja ennestään.
Sain tossa yks päivä järjettömän nukkeinspiksen. Mulla on nukkesuunnitelmat jo valmiina ja Toisen Saagan käsikirjoitus myös. Sitä odotellessa.. (;
